Nuukuusviikko

Viikolla 16 vietetään Nuukuusviikkoa. Sitä järjestää 20 kansalaisjärjestön yhteinen Kierrätysliike. Tarkoitus on edistää luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä.

Nuukuusviikko

Vuodenvaihteessa päättynyt Nuorten perheiden ruokahävikin vähentäminen -hanke ja Maa- ja kotitalousnaisten syksyllä starttaava uusi kampanja Lapsiperheiden ruokahävikin vähentäminen  toteuttavat juuri näitä periaatteita. Uudessa kampanjassa järjestetään Älä ruoki hukkaa - biojäte paastolle -koululaistilaisuuksia ympäri Suomen.

Hävikin vähentäminen ja ruoan arvostuksen nostaminen ovat ekologista ja tietenkin myös kukkarolle järkevää toimintaa.

Hieman vajaa pasta

Ystäväni kertoi eilen nauttineensa "hieman vajaan pastan". Tämä oli mielestäni niin mainio kuvaus, että sietää jakaa täälläkin.

"Hieman vajaa pasta" syntyi vajaasta makaronipussista ja kastikkeesta. Kastike syntyi vajaasta jauhelihapaketista, kermapurkin lopusta, tomaattimurskan lopusta ja kuivahtaneesta mustaleima Emmentalin lopusta sekä muutamasta kuivahtaneesta metvurstinviipaleesta. "Tyhjästäkin voi nyhjästä", kommentoi ystäväni iloisena.

Lisävinkkinä oli, että kastikkeeseen upposi myös nyrkin kokoinen sipuli sekä valkosipulia. Mausteeksi ystävä suositteli oreganoa ja basilikaa sekä helppokäyttöistä Pasta Rossa -mausteseosta.

Nam!

Johanna

Viikonloppuna vietin ensimmäistä varsinaista mökkiviikonloppua. Talven jäljeltä vastassa ovat siivous- ja järjestelytyöt kesäkautta varten, vaikka syksylläkin tuli valmisteltua mökki talven viettoon. Jääkaappi oli  asianmukaisesti tyhjennetty mökkikauden päätteeksi ja ruoat sieltä hyödynnetty kotikeittiössä. Pistoke irrotettu pistorasiasta, jotta sähköä ei kulu turhaan. Mutta, mutta kuiva-aine- / säilykekaapeista löytyi kuitenkin yhtä ja toista, joka päätyi hukan ruoaksi.

En toki suinpäin heitä vanhentuneita parasta ennen -päiväyksellä olevia tuotteita pois, vaan tarkistan ne ensin aistinvaraisesti. Hieman vanhentuneet jauhot olivat havaintojeni perusteella moitteettomia ja leivoin niistä pikkupullia. Pullaa ei onneksi tapaa hukalle jäädä.

Pohdinkin hieman ruokien säilymistä mökillä. Auttaisiko talvella oleva matala peruslämpö joidenkin tuotteiden säilymistä. Huoneessahan on tavallaan jääkaappilämpötila. Ainakin päiväyksiltään parhaat päivänsä nähnyt, avaamattomassa purkissa ollut hillo oli säilynyt hyvin. Maistui lettujen kanssa herkulliselta. Myös pähkinät olivat talven jäljiltä aivan kelvollisia. Nehän tuppaavat maistumaan "kaapille" tai eltaantuneelle usein jo ennen parasta ennen -päiväystä säilytettäessä niitä huoneenlämmössä kodin kuiva-ainekaapissa.

Matala lämpötila tekee mökin talvella hieman kosteaksi ja jotkut elintarvikkeet ummehtuvat  ja alkavat maistua tunkkaisilta. Kekseistä ja hapankorpuista katoaa rapeus. Tässä kohdassa voikin kysyä, miksi niitä mökille jättäisikään, ainakaan avattuja paketteja.

Oma haasteensa on saada ruoka-aineita säilymään  talven yli mökillä  mahdollisilta hukkaa pienemmiltä vierailijoilta. Kaappien täytyy olla tiivisovisia. Tuntuvat  silti haistavan kaappien sisällön, koska olivat yrittäneet sisään kaapin kulmasta. Onneksi seinän paksuus oli väsyttänyt yrittäjän ja maali jäi saavuttamatta. Siinä sitä olisi ollut siivomista. Varsinkin kun  minulla on kammo näitä vieraita kohtaan.

Ehkäpä näistä havainnoista viisastuneena  ja jyrsittyä kaapin kulmaa katsoen vien kaiken (tai ainakin melkein) syötävän ensi syksynä pois mökiltä. Silloin ei jää hukallekaan mitään, eikä tarvitse ensi keväänä pähkäillä mitkä jo vanhentuneet tuotteet olisivat kuitenkin vielä syöntikelpoisia.

-Helena-

Kaksi Hukka-kikkaa

Ystävättäreni tarjoili taannoin lapsilleen ruoaksi tähteitä teemalla Monta pientä ruokaa. Hän oli pakastanut tähteeksi jääneitä ruokia ja sulatti ne sitten kerralla. Hän asetti ne tarjolle pienissä astioissa ja kattoi pöydän astioiden väriteemaan sopivasti.

Toinen konsti on viettää välillä Kokkaa kaapista -päiviä ja välttää kaupassa käyntiä. Kun jääkaapissa on muutama kylmä, keitetty peruna, niin mitähän voisi löytyä kaveriksi kuivatarvikepuolelta? Ennakkoluuloton maustaminen voi auttaa siivittämään uudet ruokalajit vaikka minkälaisiksi suosikeiksi ja samalla kotitarvevarasto pääsee kiertoon. Perheemme teinin vinkki on lisätä ruokiin Sweet Chili Saucea eli makeaa chilikastiketta. Se kuulemma sopii aivan kaikkeen.

Upean kuvan ruokataiteesta on ottanut Ossi Makkonen matkalla Shanghaissa, Kiinassa. Kaksi tavaratalon kokkia oli kilpaillut hedelmien ja kasvisten veistämisessä ja tässä on voittajan taidonnäyte. Kiitoksia Ossi!

-Saana-

Hedelmähukkaa

Perheestä on puolet reissun päällä ja sen huomaa valitettavasti heti lisääntyneenä hävikkinä. Kun perheen innokkain välipalankysyjä on muualla, minulla ja kahdella teinipojalla ehti mennä kolmannes päärynäkilosta huonoksi. Olin ostanut mielestäni hyvinkin kätevän muovilaatikon eikä sitten sitä tullut avattua. Myös viinirypäleet ehtivät alkaa kurtistua, mutta uskottelin itselleni että ne ovat vain matkalla rusinoiksi ja söin reippaasti niitä. Olivat jo hiukan kirpeitä. Jos tyttäreni olisi kotona, moista harmia ei olisi päässyt tapahtumaan. Hedelmät häviävät yleensä kiitettävällä nopeudella. Tuntuu siltä, että lisääntynyt valo ja lämpö myös kypsyttävät hedelmät nopeammin kotosalla.

Eilen meillä oli teinin kokkaamaa kasvisruokaa, Lähi-Idän malliin kikherne-kasvispata. Eilen sitä syötiin kuskusin kanssa ja tänään taidan upottaa tähteet munakkaaseen.

Saana

Se tavallinen tarina

Niin kuin jo aiemmin ehdin voivotella, lasten kanssa lautashävikkiä syntyy jatkuvasti. Muutamat otoksetkin sen todistavat.

Iltapalan jäänteet.

Pikkuherra oli sitten juuri viime hetkellä niiiin täynnä, että leivän, juuston ja tomaatin palat jäivät pöydälle.

Ja maitokin juomatta. Tomaatit taisivat sentään tästä päätyä äidin suuhun.

No niin. Tässä komeilevat vuorostaan lohikiusauksen rippeet.

Tähän kuvaan on kertynyt jämiä useammalta aterialta ja parilta pieneltä ruokailijalta.

Pastalautasta ei kerta kaikkiaan näköjään pysty syömään tyhjäksi.

Harvinaista kyllä, murojakin on menossa haaskuuseen iso satsi (ne sentään yleensä uppoaa kaikki ;).

Tää on tätä. Liikaa viljatuotteita yhdellä istumalla - leipää, Marie-keksiä ja korppua?

Jahas. Perunarieska ei vissiin maistunutkaan ja kinkku-kasvispaistoskin jäi puolitiehen.

Että semmosta. Eihän nuo määrät isoja ole, mutta harmillisia silti. Hyvänä puolena huomaan, että vihanneksia ei tule paljon heitettyä pois, sillä lapsille ne maistuvat salaattia paremmin erikseen paloiksi pilkottuina ja sitten syömättä jäävät tulee napsaistua lopulta omaan suuhun.

Mutta - hyviä vinkkejä vastaanotetaan! Kuinka kannustaa lapset syömään lautaset tyhjäksi - pakottamatta, omaa nälkää kuunnellen ja ruuasta nauttien? Vai onko vaan heitettävä pyyhe kehään vielä muutamaksi vuodeksi (tällä hetkellä vanhempi on 4 ja nuorempi 2 v), ja odotettava, että muksut alkavat itse tunnistaa paremmin jaksamiaan määriä ja määritellä omia annoksiaan?

Tällä hetkellä annokset pötkähtävät lautasille pääosin isän tai äidin toimesta, ja vaikka niukkuuden politiikkaa yritetään noudattaa, näyttää oikean arvion tekeminen olevan haasteellista. Aina ei itsekään voi toimia jätemyllynä tai kohta saa etsiä vyötäröä vankkojen vararenkaiden välistä ;)

T. Katja

Eväitä Kesy-Hukalle

Muuttotohinoissa jääkaappiini oli unohtunut leikkele- ja verilättypaketti. Päiväykset olivat menneet jo sen verran yli etten itse uskaltanut niitä syödä. Harmitti kuitenkin kun leikkeleitä oli iso paketti ja letuista puolet syömättä.

Onneksi taloudessani asuu Kesy-Hukka. Ei muuta kuin herkut ruokakipon täytteeksi. Hyvin näytti maistuvan eikä masukaan mennyt löysälle.

Syntyikö tässä ruokahävikkiä? Itse en enää ruokaa pystynyt hyödyntämään mutta eipä päiväysvanhat tuotteet menneet roskiinkaan. Kunpa aina muistaisi hyödyntää tuon Kesy-Hukan jätemyllyominaisuudet. Tosin täytyy muistaa, ettei kotiruoka ja lautastähteet ole koiralle välttämättä hyväksi ainakaan pääasiallisena ruokana syötettynä. Mutta höysteenä maistuu varmasti.

Johanna

Hukan metkut isossa perheessä

Maanantain kunniaksi oli aika tarkastaa jääkaapin sisus Herra Hukka mielessä. Poistolistalle joutuivat maapähkinävoin jämät, pari sitruunaviipaletta ja noin lautasellinen kasvissosekeittoa. Pähkinävoi harmitti sillä se oli päässyt muuttumaan arkiston aarteeksi siksi, että viimeisin käyttäjä oli jättänyt laittamatta siihen kannen. Purkissa tökötti veitsi ja purkin sisus ei juuri houkutellut enää.

Keitto taas oli syyslomaa viettäneen lapsen unohtunut lounas ja siitä ei oikein ollut mihinkään uuteen ruokaan jatkeeksi. Keiton sisältämän perunamäärän takia en tarjonnut sitä koiralle.

Meidän perheeseemme kuuluvat isä ja äiti, kaksi teinipoikaa ja kaksi pienempää tyttöä sekä mainittu koira. Perheen karvainen vahvistus on meillä usein tähteiden pelastus. Kovin paljoa ei Hukka pääse yleensä nautiskelemaan, olemme kovasti yrittäneet saada ruoan tarjonnan ja kulutuksen kohtaamaan ihan ekologisista ja taloudellisista syistä. 

Heikko kohta onkin sitten juuri se, että mitään ei voi heittää pois ja kaikki pitäisi saada käytettyä. Joskus salaatin viimeiset rippeet unohtuvat jääkaapin perukoille jäätyään jemmaan maitotölkin taakse. Joskus jokin taas unohtuu siksi, että vaikkapa keiton loppu onkin säilötty hillopurkkiin eikä kukaan muista että hei, siellähän olisi ollut vielä soppaa. Tähteet harvoin pelkästään riittävät seuraavaksi ateriaksi 6 henkilön perheessä joten niitä pitää soveltaa ja piilottaa muihin ruokiin.

Herra Hukkaa huijattiin eilen meillä kahdesti. Ensiksi tein iltaruoaksi keiton siitä, mitä kaapista löytyi ja lisäsin keittoon viikonlopusta jäänyttä parsakaalia ja tomaattia. Toiseksi koiran ruokailu hoidettiin ystävättären koiran saamalla lahjaruoalla, joka siltä olikin kielletty mutta joka meidän haukullemme sopi vallan mainiosti. Hukka jäi nälkäiseksi, mutta saihan se sentään maapähkinävoita!

-Saana-

Juhlien jämät

Herra Hukka pääsi eilen tupareiden rääpiäisiin. Omaatuntoa kyllä kirpaisi, ja lujasti, kun annoin herra Hukan herkutella salamisalaatilla, jättikatkaravunpyrstöillä, mustaherukkakakulla sekä siskonmakkarakeitolla, siskonmakkaroilla ja kasviksilla.

Juhlien jälkeen oli kyllä tarkoitus syödä salamisalaatti pois, mutta paremmin maistui juhlista jääneestä kylmäsavulohesta tehty pasta. Jotain tuli siis sentään hyödynnettyä.

Syy suureen määrään juhlien jämäruokaa lienee se, ettei osaa arvioida eri ruokalajien menekkiä oikein.  Kaikkea muutakin jäi jonkin verran, mutta ne tuli heitettyä pakastimeen jo seuraavana päivänä. Salamisalaattia en arvannut pakastaa, olisikohan niin voinut edes tehdä?

Kakun lopun olisin voinut tuoda seuraavana päivänä työkavereiden iloksi sen sijaan, että herkuttelin vielä muutaman illan niillä itse saamatta kuitenkaan kokonaista kakkua tuhottua. Sulatetut jättikatkaravun pyrstöt oli tarkoitus valmistaa ruuaksi, mutta sekin sitten jäi siskonmakkarakeiton takia.

Siskonmakkarakeittoon liittyy myös toinen ongelma. Innokas Kokkaaja. Juhlien jälkeen olisi ollut kyllä näitä jämäruokia mahantäytteeksi, mutta Innokas Kokki halusi ilahduttaa minua sateisen ja kylmän metsäretken jälkeen kuumalla keitolla. Hyvää oli! Mutta vähempikin olisi riittänyt. Kaksi ihmistä, jotka eivät olleet edes koko viikkoa kotoisten ruokapatojen ääressä, ei millään pysty lusikoimaan neljän litraa soppaa ennen kuin se vanhenee. Ellei sitten olisi syönyt sitä aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi vähintään kolmen päivän ajan. Pitäisi muistaa kohtuullisuus kaikessa.

Tässä muuten vinkki juhlien järjestäjälle, jottei tule valmistettua liikaa tarjottavia: Paljonko ruokaa ja juomia varataan?

Johanna