Maanantain kunniaksi oli aika tarkastaa jääkaapin sisus Herra Hukka mielessä. Poistolistalle joutuivat maapähkinävoin jämät, pari sitruunaviipaletta ja noin lautasellinen kasvissosekeittoa. Pähkinävoi harmitti sillä se oli päässyt muuttumaan arkiston aarteeksi siksi, että viimeisin käyttäjä oli jättänyt laittamatta siihen kannen. Purkissa tökötti veitsi ja purkin sisus ei juuri houkutellut enää.
Keitto taas oli syyslomaa viettäneen lapsen unohtunut lounas ja siitä ei oikein ollut mihinkään uuteen ruokaan jatkeeksi. Keiton sisältämän perunamäärän takia en tarjonnut sitä koiralle.
Meidän perheeseemme kuuluvat isä ja äiti, kaksi teinipoikaa ja kaksi pienempää tyttöä sekä mainittu koira. Perheen karvainen vahvistus on meillä usein tähteiden pelastus. Kovin paljoa ei Hukka pääse yleensä nautiskelemaan, olemme kovasti yrittäneet saada ruoan tarjonnan ja kulutuksen kohtaamaan ihan ekologisista ja taloudellisista syistä.
Heikko kohta onkin sitten juuri se, että mitään ei voi heittää pois ja kaikki pitäisi saada käytettyä. Joskus salaatin viimeiset rippeet unohtuvat jääkaapin perukoille jäätyään jemmaan maitotölkin taakse. Joskus jokin taas unohtuu siksi, että vaikkapa keiton loppu onkin säilötty hillopurkkiin eikä kukaan muista että hei, siellähän olisi ollut vielä soppaa. Tähteet harvoin pelkästään riittävät seuraavaksi ateriaksi 6 henkilön perheessä joten niitä pitää soveltaa ja piilottaa muihin ruokiin.
Herra Hukkaa huijattiin eilen meillä kahdesti. Ensiksi tein iltaruoaksi keiton siitä, mitä kaapista löytyi ja lisäsin keittoon viikonlopusta jäänyttä parsakaalia ja tomaattia. Toiseksi koiran ruokailu hoidettiin ystävättären koiran saamalla lahjaruoalla, joka siltä olikin kielletty mutta joka meidän haukullemme sopi vallan mainiosti. Hukka jäi nälkäiseksi, mutta saihan se sentään maapähkinävoita!
-Saana-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti