Perheemme kuuluu ruokapiiriin ja yksi syksyllä odottamani herkku on parsakaali. Tilasin sitä kaksi kiloa ja pillkoin ja höyrytin osan kukkakaalin kanssa pakastimeen. Lapsille uppoaa parhaiten parsakaalin yläosa ja puumainen varsi jää vähemmälle huomiolle. Sen olen kuorinut ja pilkkonut vokkiin. Luomuparsakaali on mahdottoman hyvää ja olen saanut varsinkin nuorimmat laskemaan lautaselta värejä - kuulemma vaaditut viisi löytyvät ihan helposti, joskus jopa kahdeksan. Kummallista että minun lautasellani värejä on vähemmän, epäilenkin että nuoriso laskee eri sävyt eri väreiksi.
Kahvitauoilla olemme töissä jutelleet kausiruoan noudattamisesta. Keskellä Suomen pimeää talvea vain ei ole juurikaan muuta aidosti kauden tuoretta kuin hyvin säilyvät juurekset ja kaali. Idätys on yksi konsti siihen ja vaikka pavut ja linssit muista maista tulevatkin, on kulutetun energian määrä suhteessa kilpailukykyinen. Näppärä mieheni askarteli minulle lasipurkista pienen idättämön. Hän porasi metallikanteen reikiä ja nyt huuhdon idut ja käännän purkin suljettuna alassuin. Toimii!
Aiemmin käytin isompaa purkkia, johon viritin kumilangalla harson päälle. Minua miellyttää tuunaaminen, mutta valmiita idätysastioita saa esimerkiksi Ruohonjuuresta Ruohonjuuren verkkokauppa
-Saana-
Ruokahävikin vähentäminen ei ole mahdoton juttu. Lue blogista Maa- ja kotitalousnaisten vinkit.
Kommentoi ja kerro omat kokemuksesi, niin laitetaan yhdessä biojäteroskikset paastolle!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kausiruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kausiruoka. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. lokakuuta 2012
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Leipäjuttuja
Johannan tavoin minäkin kurkistin eilen kuiva-ainekaappiin kun olin alustamassa leipää. Hiivaleipätaikinaan päätyi hiukan ruisjauhoja ja neljän viljan hiutaleita, tomaattipureen loppu ja limpun päälle sesaminsiemeniä. Tomaatti saattoi olla se, joka sai teinin kysymään: "Äiti, mitä tässä on, tää maistuu makaroonilta?".
Kesälläkin maistuu kuivahtamassa olevasta ruisleivästä tehty valkosipulileipä. Leikkaa leipä paloiksi, esim. 1cm x 5cm ja kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna öljyn sekaan valkosipulia, paista leivät rapeiksi ja suolaa maun mukaan. Mukava naposteltava joka sopii myös alkupalaksi tai salaatin päälle. Meidän perheeseemme ohje on tullut aikoinaan Tallinnasta, jossa menun valkosipulileipä ei tarkoittanutkaan patonkia vaan näitä rukiisia pikkupalasia. Jos ei pidä valkosipulista, myös yrttisuola maistuu näissä.
Mansikka-aika tarjoaa runsaasti vitamiineja hurmaavassa muodossa. Mansikkaa on nautittu jälkiruoaksi maustamattoman turkkilaisen jogurtin ja hunajan kanssa, aamupalalla kaurapuurossa ja smoothiena. Seuraavaksi ajattelin kokeilla salaattia rucolasta, halloumista, pinjansiemenistä ja mansikasta ruokatuntikeskustelun innoittamana.
Kanttarelleja on tänä vuonna ollut upeasti meidän metsissämme. Mies on tehnyt herkullisia kastikkeita ja risottoa, mutta sieniä on ollut niin runsaasti, että kaksi pellillistä on kuivatettu talvea varten. Niitä on helppo murentaa leipään ja ruokiin, kun ne säilyttää käden ulottuvilla paperipussissa.
Saana
Kesälläkin maistuu kuivahtamassa olevasta ruisleivästä tehty valkosipulileipä. Leikkaa leipä paloiksi, esim. 1cm x 5cm ja kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna öljyn sekaan valkosipulia, paista leivät rapeiksi ja suolaa maun mukaan. Mukava naposteltava joka sopii myös alkupalaksi tai salaatin päälle. Meidän perheeseemme ohje on tullut aikoinaan Tallinnasta, jossa menun valkosipulileipä ei tarkoittanutkaan patonkia vaan näitä rukiisia pikkupalasia. Jos ei pidä valkosipulista, myös yrttisuola maistuu näissä.
Satokauden herkkuja
Mansikka-aika tarjoaa runsaasti vitamiineja hurmaavassa muodossa. Mansikkaa on nautittu jälkiruoaksi maustamattoman turkkilaisen jogurtin ja hunajan kanssa, aamupalalla kaurapuurossa ja smoothiena. Seuraavaksi ajattelin kokeilla salaattia rucolasta, halloumista, pinjansiemenistä ja mansikasta ruokatuntikeskustelun innoittamana.
Saana
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

