torstai 4. lokakuuta 2012

Juureksia ja ituja

Perheemme kuuluu ruokapiiriin ja yksi syksyllä odottamani herkku on parsakaali. Tilasin sitä kaksi kiloa ja pillkoin ja höyrytin osan kukkakaalin kanssa pakastimeen. Lapsille uppoaa parhaiten parsakaalin yläosa ja puumainen varsi jää vähemmälle huomiolle. Sen olen kuorinut ja pilkkonut vokkiin. Luomuparsakaali on mahdottoman hyvää ja olen saanut varsinkin nuorimmat laskemaan lautaselta värejä - kuulemma vaaditut viisi löytyvät ihan helposti, joskus jopa kahdeksan. Kummallista että minun lautasellani värejä on vähemmän, epäilenkin että nuoriso laskee eri sävyt eri väreiksi.

Kahvitauoilla olemme töissä jutelleet kausiruoan noudattamisesta. Keskellä Suomen pimeää talvea vain ei ole juurikaan muuta aidosti kauden tuoretta kuin hyvin säilyvät juurekset ja kaali. Idätys on yksi konsti siihen ja vaikka pavut ja linssit muista maista tulevatkin, on kulutetun energian määrä suhteessa kilpailukykyinen. Näppärä mieheni askarteli minulle lasipurkista pienen idättämön. Hän porasi metallikanteen reikiä ja nyt huuhdon idut ja käännän purkin suljettuna alassuin. Toimii!

Aiemmin käytin isompaa purkkia, johon viritin kumilangalla harson päälle. Minua miellyttää tuunaaminen, mutta valmiita idätysastioita saa esimerkiksi Ruohonjuuresta Ruohonjuuren verkkokauppa
-Saana-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti