perjantai 7. lokakuuta 2011

Kassikaupalla roskaruokaa

Kyllä, niin se menee. Nykyisin ruokaa heitetään roskikseen tuntematta siitä sen kummempaa huonoa omatuntoa. Joskus aiemmin tuli naureskeltua mummolle, joka säästi ja säästi, käytti uudestaan, viis veisasi parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä -ajankohdista eikä pahimmassakaan hädässä heittänyt ruokaa roskiin. Vaikka se "ihan hyvän" (vaikkakin nurkasta jo hieman vihertävän) ruuan syöminen ei varmasti sekään ollut aina ihan viisasta, on mummon opeissa vinha perä.

Samaan aikaan kun ruokaa haaskataan huis vaan pois, suut vaahdossa valitellaan, kuinka KALLISTA ruoka onkaan. Asiaan on perehtynyt MTT, ja surullista mutta totta: suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin 20 - 30 kiloa vuodessa mikä on noin viisi prosenttia ostetusta ruuasta – siis joka 20. kaupasta kannettu kassillinen päätyy roskikseen. Eli jos yksi ruokakassillinen maksaisi vaikka 30 euroa, 600 euron ruokaostoksista 30 euroa lentää saman tien taivaan tuuliin. Ihan kiva bonus.

Raha on lopulta vain yksi lusikka tässä sopassa. Ruualla ja sen tuotannolla on melkoisen suuret ympäristövaikutukset. Great, että vaihdetaan energiansäästölamppuihin ja vähäpäästöisempiin autoihin. Ympäristöenkelin sädekehää voisi aika tehokkaasti kuitenkin kiillottaa jo ihan vaan sillä, että haaskaisi vähemmän ruokaa. Tai siis käyttäisi vähemmän ruokaa - monelle toki riittäisi pienempi ruokamäärä syötäväksikin. Ekologisinkin kasvisruoka tarvitsee melkoisen määrän työtä, tuotantopanoksia, kuljetuksia ja säilytyksiä ennen päätymistään lautaselle.

No niin. Tämän paasauksen jälkeen pitää sitten palata maan pinnalle. Ruokahävikin välttäminen tai edes vähentäminen ei nimittäin ole aivan helppoa. Toisin kuin mummoille, meidän sukupolvellamme ei ole sisäänrakennettua säästämis- ja uudelleenkäyttöviettiä. Päin vastoin. Meidät on opetettu tarkastelemaan päivämäärämerkintöjä ja viskaamaan vähänkään epäilyttävät tuoteet kaaressa roskikseen. Hyvä puolensa siinäkin - pilaantunut ruoka voi todella olla terveydelle vaarallista. Biojätteen lajittelun ja kompostoinnin myötä omatunnon soimaus hiljeni vielä entisestään: nythän tässä vaan tehdään hyödyllistä ja hyvää multaa pikku porkkanoille!

Vaikka jo pidänkin itseäni melko edistyneenä hukkaruuan välttäjänä, tiedän, että paljon on vielä tehtävissä. Arjen kiireessä ruokalistojen ja ostosten suunnittelu, järjestelmällinen jääkaapin tyhjentäminen tai  muu ruokahävikkiä vähentävä toiminta uhkaa usein jäädä paitsioon, tunnustan. Aion silti yrittää vielä enemmän.

Ensimmäinen askel on katsoa, mitä roskiin oikeasti menee. Jakoon lupaan myös mahdollisia oivalluksia siitä, mitä hukkaruuasta saatiinkin loihdittua niin, että sen onnistui välttää kohtalo Hukan ruokana eli biojätepussin täytteenä.

Oma perheeseeni kuuluu miehen lisäksi kaksi pientä poikaa, joten luvassa on runsaasti lautastähteitä ja maitolasin pohjia. Muitakin kirjoittajia on blogiimme tulossa, joten luvassa on tarinoita myös toisenlaisista ruokapöydistä. Tapaamisiin herra Hukan tiimoilta!

t. Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti