tiistai 29. marraskuuta 2011

Se tavallinen tarina

Niin kuin jo aiemmin ehdin voivotella, lasten kanssa lautashävikkiä syntyy jatkuvasti. Muutamat otoksetkin sen todistavat.

Iltapalan jäänteet.
Pikkuherra oli sitten juuri viime hetkellä niiiin täynnä, että leivän, juuston ja tomaatin palat jäivät pöydälle.
Ja maitokin juomatta. Tomaatit taisivat sentään tästä päätyä äidin suuhun.

No niin. Tässä komeilevat vuorostaan lohikiusauksen rippeet.


Tähän kuvaan on kertynyt jämiä useammalta aterialta ja parilta pieneltä ruokailijalta.
Pastalautasta ei kerta kaikkiaan näköjään pysty syömään tyhjäksi.
Harvinaista kyllä, murojakin on menossa haaskuuseen iso satsi (ne sentään yleensä uppoaa kaikki ;).


Tää on tätä. Liikaa viljatuotteita yhdellä istumalla - leipää, Marie-keksiä ja korppua?


Jahas. Perunarieska ei vissiin maistunutkaan ja kinkku-kasvispaistoskin jäi puolitiehen.


Että semmosta. Eihän nuo määrät isoja ole, mutta harmillisia silti. Hyvänä puolena huomaan, että vihanneksia ei tule paljon heitettyä pois, sillä lapsille ne maistuvat salaattia paremmin erikseen paloiksi pilkottuina ja sitten syömättä jäävät tulee napsaistua lopulta omaan suuhun.

Mutta - hyviä vinkkejä vastaanotetaan! Kuinka kannustaa lapset syömään lautaset tyhjäksi - pakottamatta, omaa nälkää kuunnellen ja ruuasta nauttien? Vai onko vaan heitettävä pyyhe kehään vielä muutamaksi vuodeksi (tällä hetkellä vanhempi on 4 ja nuorempi 2 v), ja odotettava, että muksut alkavat itse tunnistaa paremmin jaksamiaan määriä ja määritellä omia annoksiaan?

Tällä hetkellä annokset pötkähtävät lautasille pääosin isän tai äidin toimesta, ja vaikka niukkuuden politiikkaa yritetään noudattaa, näyttää oikean arvion tekeminen olevan haasteellista. Aina ei itsekään voi toimia jätemyllynä tai kohta saa etsiä vyötäröä vankkojen vararenkaiden välistä ;)

T. Katja

2 kommenttia:

  1. Ainakin neljä vuotias osaa jo itse arvioida jollain lailla, miten paljon syö. Mutta ei kannata kyllä ruokaa tuputtaakaan. Ja kyllä ajan mittaan lautaset tyhjentyvät. Liiankin kanssa. Nimim. 18- ja 20- vuotiaiden äiti.

    VastaaPoista
  2. Täällä ois tämmönen mahtava vinkki (koska parhaat lapsenkasvatusvinkithän tulee aina niiltä, joilla ei omia lapsia ole, eikös?!? :D ), joka toimii ainaki siskon lapsilla, kun olen siellä käymässä, tavallisesti niillä on sama ruoka jämä ongelma. Eli laitat aluksi ihan minimaalisen vähän ruokaa lapsen lautaselle. Jos lapsi syö kaiken ja pyytää lisää, laitat vähän lisää sillä ehdolla, että lapsi lupaa syödä kaiken ja vahdit, että syö kanssa sen! Jos lapsi ei syö ensimmäisestä annoksesta kaikkea, ei ainakaan roskiin mene paljoa ruokaa.

    VastaaPoista