Se tavallinen tarina

Niin kuin jo aiemmin ehdin voivotella, lasten kanssa lautashävikkiä syntyy jatkuvasti. Muutamat otoksetkin sen todistavat.

Iltapalan jäänteet.

Pikkuherra oli sitten juuri viime hetkellä niiiin täynnä, että leivän, juuston ja tomaatin palat jäivät pöydälle.

Ja maitokin juomatta. Tomaatit taisivat sentään tästä päätyä äidin suuhun.

No niin. Tässä komeilevat vuorostaan lohikiusauksen rippeet.

Tähän kuvaan on kertynyt jämiä useammalta aterialta ja parilta pieneltä ruokailijalta.

Pastalautasta ei kerta kaikkiaan näköjään pysty syömään tyhjäksi.

Harvinaista kyllä, murojakin on menossa haaskuuseen iso satsi (ne sentään yleensä uppoaa kaikki ;).

Tää on tätä. Liikaa viljatuotteita yhdellä istumalla - leipää, Marie-keksiä ja korppua?

Jahas. Perunarieska ei vissiin maistunutkaan ja kinkku-kasvispaistoskin jäi puolitiehen.

Että semmosta. Eihän nuo määrät isoja ole, mutta harmillisia silti. Hyvänä puolena huomaan, että vihanneksia ei tule paljon heitettyä pois, sillä lapsille ne maistuvat salaattia paremmin erikseen paloiksi pilkottuina ja sitten syömättä jäävät tulee napsaistua lopulta omaan suuhun.

Mutta - hyviä vinkkejä vastaanotetaan! Kuinka kannustaa lapset syömään lautaset tyhjäksi - pakottamatta, omaa nälkää kuunnellen ja ruuasta nauttien? Vai onko vaan heitettävä pyyhe kehään vielä muutamaksi vuodeksi (tällä hetkellä vanhempi on 4 ja nuorempi 2 v), ja odotettava, että muksut alkavat itse tunnistaa paremmin jaksamiaan määriä ja määritellä omia annoksiaan?

Tällä hetkellä annokset pötkähtävät lautasille pääosin isän tai äidin toimesta, ja vaikka niukkuuden politiikkaa yritetään noudattaa, näyttää oikean arvion tekeminen olevan haasteellista. Aina ei itsekään voi toimia jätemyllynä tai kohta saa etsiä vyötäröä vankkojen vararenkaiden välistä ;)

T. Katja

Kokkausta hukka mielessä

Nyt olen erityisesti kotona pohtinut ruokien virittämistä, sanotaan sitä vaikka tuunaukseksi tai tähteiden hyödyntämiseksi.

Ensimmäisenä pikkuvinkkinä maustaminen. Kuvassa on tekeillä linssikeitto. Linssikeitto ei ole kovin esteettistä, mutta hyvää ja terveellistä se on. Meidän soppaamme tuli oman maan perunoita ja luomuporkkanaa, -sipulia ja vihreitä linssejä. Lisäksi merisuolaa, salviaa ja ketsupin loput (ketsuppi ei kyllä ollut luomua nähnytkään). Laitoin ketsuppipulloon tilkan vettä, korkki kiinni ja hölskyttelin pullon puhtaaksi. Tomaatti sopii hyvin linssikeittoon.

Tallinnasta syyslomalta tuotu kuminajuusto ei oikein napannut mutta sen kannan paloittelin ja lisäsin sämpylätaikinaan. Sämpylöissä juusto oli oivallista. Vanha tuttu eli aamullisen puuron rippeiden käyttäminen sämpylätaikinaan on meillä myös käytössä. Erityisesti niinä aamuina kun tarjolla on myös muroja, tuppaa kaurapuuron kulutus olemaan vähäisempää.
Kolmas tähdevinkki olikin eksoottisempi; tuunattu hutspot. Hollantilaisten talviherkku hutspot on käytännössä perunamuusi, jossa on iso osa sipulia ja esimerkiksi porkkanaa tai lehtikaalia. Muusi survotaan karkeaksi ja kasvikset saavat olla tunnistettavissa. Hutspotin päälle tulee esim. paistettua makkaraa viipaleina tai pekonin palasia. Meillä tuunattiin tämä ateria edelliseltä päivältä jääneellä uunijuurespaistoksella. Lisäsin muusiperunoihin kypsät juurekset vasta ihan lopussa että saisin ne lämpiämään ja survoin. Reilu voipala joukkoon vielä.

Aiemmin päivitin blogiin siitä, mikä meidän perheemme kompastuskivi on hukan ruokinnan suhteen; jääkaappiin unohtuvat yllätykset. Ruokatieto vinkkaa seuraavasti:

"Ruokajätteen määrää voi vähentää jääkaapin uudelleenjärjestelyllä

Kodeissa heitetään pois eniten syömäkelpoista ruokaa. Haaskuuta voi vähentää yksinkertaisilla ideoilla, kuten järjestämällä omaan jääkaappiin hyllyn pian käytettäville ruuille." Lisää tietoa ja vinkkejä seuraavasta linkistä

Ruokatieto kirjoittaa ruokahävikistä 

Lisänä rikka rokassa

Niitä jääkaapin aarteita on pyritty meillä nyt käyttämään ahkerasti pois. Aurinkokuivattujen tomaattien öljy käytettiin perjantaipizzan taikinassa, ja pizzanteosta yli jäänyt juustoraaste puolestaan sulatettiin nachojen päälle sunnuntaina. Maanantairuokana luvassa on vokkia johon jäi isänpäivän uunijuureksia.

Litran jogurttipurkkiin jäävä tilkka on kiusallisen hankala saada pohjalta, mutta desi appelsiinimehua huuhtoo sen kätevästi lasiin. Tuloksena on hyvänmakuinen juoma. Nämä pullojen ja purkkien huuhtomiset ovat varmasti tuttuja konsteja jo isoäidin ajalta. Ekologisten syiden lisäksi tuunauksessa ja tähteiden hyödyntämisessä säästyy rahaa ja kaupanpäällisiksi tulee hyvä mieli, kun voi itsekseen myhäillä että olinpas minä taas kätevä ;-)

Saana

Eväitä Kesy-Hukalle

Muuttotohinoissa jääkaappiini oli unohtunut leikkele- ja verilättypaketti. Päiväykset olivat menneet jo sen verran yli etten itse uskaltanut niitä syödä. Harmitti kuitenkin kun leikkeleitä oli iso paketti ja letuista puolet syömättä.

Onneksi taloudessani asuu Kesy-Hukka. Ei muuta kuin herkut ruokakipon täytteeksi. Hyvin näytti maistuvan eikä masukaan mennyt löysälle.

Syntyikö tässä ruokahävikkiä? Itse en enää ruokaa pystynyt hyödyntämään mutta eipä päiväysvanhat tuotteet menneet roskiinkaan. Kunpa aina muistaisi hyödyntää tuon Kesy-Hukan jätemyllyominaisuudet. Tosin täytyy muistaa, ettei kotiruoka ja lautastähteet ole koiralle välttämättä hyväksi ainakaan pääasiallisena ruokana syötettynä. Mutta höysteenä maistuu varmasti.

Johanna